Niittykummun kappeli on pieni puurakenteinen kappeli, jonka purkua seurakuntayhtymä ehdotti lautakunnalle -
Onneksi lautakunta oli sen verran valistunut, tunsi kappelin historian, se on lahjoittanut ja rakennuttanut Åkerblomin suku aikoinaan Espoon seurakunnalle - Myös omia muistoja on:
äitini Katri Mikkola piti pyhäkoulua lapsuudenkodissani Ali- Sökössä ja me matkustimme joukolla joulun aikaan linja-autolla kohti tuota ihanaa kappelia, pyhäkoulun joulujuhlaa viettämään - se oli myös lähellä mummolaani, Gräsan kartanoa, joka päästiin purkamaan.
Paikallishistorian seurakuntayhtymä tunnusti, mutta ei rakennuksen arvoa -
rakennus on myös osa miljöötä, vielä nykyään, merkki historiastamme, jota ei voi kieltää -
Hannah Arendt korostaa kirjassaan Vita Activa, että julkisen merkitys kulkee juuri rakennushistoriamme kautta - kaikki, pienetkin miljööt rakennuksineen, aitoineen ja istutuksineen kantavat mukanaan ihmiskunnan historiaa - puiden ikääntyessä havaitsemme silmäimme eessä, että aika on kulkenut - ja kulkee -
Luulisi kirkon ihmisten pitävän näitä näkemyksiä itsestään selvinä.
Kokouksessa korostin samoin kuin eilisen Espoonlahden seurakuntaneuvoston kokouksen kannanotossa tulevaan talousarvioon, myös esteettömyyden merkitystä, kun kunnostetaan vanhoja kiinteistöjä: vaikka määräykset eivät ole yhtä tiukat kuin uuden rakentamisessa, olemme sitoutuneet esteettömyydestä huolehtimiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti