meiltä lainassa?
Miten ihmiskunta, valtiot, kunnat kohtelevat omia lapsiaan?
Sattumaa, huonoa onnea, vaiko systemaattista laiminlyöntiä?
Lapsipolitiikkaa?
Suomessa on yli miljoona lasta.
Vuonna 2007 lapsista 150 000 lasta eli köyhissä perheissä.
Suomessa määrä on kolminkertaistunut.
Sanotaan, että tämä on vielä 90 -luvun laman " satoa"
Lapsilisien vienti toimeentuloasiakkailta tuntui
uskomattomalta: voidaanko enempää nöyryyttää jo ennestään heikoimmilla olevia perheitä -
Tuloerojen kasvu on sosioekonomisten erojen kasvua -
köyhyys periytyy - koulutus ja terveys kulkevat käsi kädessä -
syrjäytymiskierre on pahan kierre, johon yhteiskunnallisin keinoin on
puututtava, kukaan ei valitse köyhyyttä - köyhyys ei ole sattumaa -
Mittarina terveyserot?
terveyserot ovat huolestuttava indikaattori, joka kertoo kierteen
monisyisestä luonteesta.
Maassa, jossa tuloerot ovat vielä jotenkin kohtuulliset, ehkä moneen maahan verrattuina
ihanteellisen matalat, ovat kuitenkin terveyserot alkaneet erottua:
tässä on yhteinen huoli, johon on tartuttava.
Asiat eivät vain mene " silleen" vaan niihin voi vaikuttaa -
Uusliberalistinen kilpailuun ja valinnanmahdollisuuksiin uskova
ihmiskuva ei huomio elämän epätasaisuutta, sen karikoita eikä edes rakenteita.
Köyhyys sairastuttaa ja sairaus köyhdyttää. Emme voi edes enää ylpeillä ilmaisella terveydenhoidolla.
Sanastosta miellä uupuvat välittävät sanat, välittämisen kulttuuri.
Tehokkuutta voi laittaa hallintoon, mutta ihmiselämä vaatii toisenlaisen sanaston ja ajattelun rakenteen.
Lapset maailmalla, meidänkö asia?
Meidän suklaamme raaka-aineen, eli kaakaopapujen päätuottajamaat käyttävät lapsityövoimaa.
Tietääkö kuluttaja ostoksia tehdessään, mitä vaikka suklaan tai kaakaon takana on -
Kuka on korjannut kaakaopavun sadon? Minkälaisilla välineillä?
Eikö lapsen paikka ole koulussa?
Näiden lasten kouluun saattamiseksi mm. ILAB ja ILO ovat käynnistäneet hankkeita, joissa mm. juuri suklaateollisuus velvoitettaisiin muuttamaan käytäntöjään.
Vuonna 2005 tehdyn sopimuksen mukaan vuoteen 2008 mennessä olisi pitänyt puolittaa tämä lapsityövoiman käyttö.
Suurista fanfaareistaan huolimatta teollisuuden ostot tehdään vanhoilla tavoilla.
kauppa ja orjuus jatkuvat:
Lapset tekevät pakkotyötä, toisinsanoen elävät orjuudessa monessa maanosassa -Maailmassa 211 miljoonaa 5-14 vuotiasta lasta tekee tätä orjatyötä.
Maailmanlaajuisesti laskien tämä tarkoittaa, että lapsityö koskee joka viidettä lasta. Näistä 61 % asuu Aasiassa ja Afrikassa 23 %.
Meille on kiirinyt huoli ns. suklaalapsista, mutta tämä on vain jäävuoren huippu:
Lapset työskentelevät maataloudessa, kaivoksissa, pelloilla ja metsissä. Työ on raskasta ja haittaa lapsen kehitystä ja terveyttä. Koulu jää väliin. Leikki jää väliin.
Lapsen näkökulmasta ei ole perustetta,
ei lama, ei edes vanhempien köyhyys, joka on usein se välitön syy lasten hyväksikäyttöön -
saisi olla esteenä tämän vääryyden lopettamiseen.
Asia on lohduton, toivoton, kun sitä pysähtyy ajattelemaan -
Tiedostamisen kautta kuitenkin löydämme keinot, vaikka vastavirtaan:
Nimittäin vastaväitteitä ja lapsityön puolustajiakin on:
" Ellei ole työtä, lapset ajautuvat vielä vaikeampaan tilanteeseen: katukauppaan, ihmiskauppaan tai prostituutioon"
Näin ehkä voi tapahtua, mutta laajan kansainvälisen verkoston eettinen ja moraalinen velvoite on nähdä kokonaisuus - asiaa ei voi jättää vain yhdelle osapuolelle:
Vastuussa ovat teollisuus, YK, ILO; ILAB, Hershey Corporation, International labour Rights Forum, kaikki yhdessä:
Ilmeisesti kampanjoita kansalaisjärjestöjen kanssa tulisi vauhdittaa, jotta poliittinen paine
alkaisi toimia. Toisessa päässä toimivat reilun kaupan toimet, joiden vaikutusta voimme omilla valinnoillamme aina lisätä.
Ihmisoikeudet ovat ohittamaton paikka, varsinkin lasten turvallisuus ja hyvinvointi pitäisi nostaa kaiken edelle-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti