maanantaina 16. marraskuuta pääsin varanaisena kunnanvaltuuston istuntoon:

Käsitelyssä oli Westend SPA -hotellihanke. Onneksi pääsin asiaa käsittelemään, sillä tätä kaupunginhallituksen myöntämää suunnitteluvarausta olen käsitellyt kahdessa kaupunkisuunnittelulautakunnassa - ensimmäinen hanke, kerrostalo kaatui ministeriössä - toinen yritys jäi odottamaan päätöstä. Asia meni pöydälle. Vihreät esittivät hylkäystä - Liian herkkä paikka, liian ahdas paikka. Maisemalliset ja liikennelliset syyt, plus melu ja viereisen uimarannan suojelu olivat perusteita.

Mietin kokouksessa, onko se paikallisten asujien asia, vai kaikkien yhteinen. Tietenkin oli rikas tai köyhä, täytyy saada sanoa sanansa omasta lähiympäristöstä. Itse nostin esille maiseman merkityksen yhteisenä asiana, tässä tapauksessa kansallismaisemana. Pitää nähdä kauas historiaan ja tulevaan. Annetaan edes jotain tuleville polville, päättää. Haluavatko he jättää rakentamatta, AN SICH LASSEN, vai rakentaa. Yksi lausumani peruste, jota muutkin hokivat, oli mittakaava. Kaupunkikuvan harmoniaan ei sovi yhtäkkiä matalasta nouseva torni. Keskitettäkööt tornit Kehän päälle ja Keilaniemeen. Katsotaan miten asia jatkuu. Kaatuminen ei ollut laskennallisesti kaukana. Tosin demari puheenjohtaja korosti hankkeen tärkeyttä, tulee näet töitä. En oikein ymmärrä, miten ökyhotelli oikeasti parantaa espoolaisen elämää. Jos haluaa poiketa kupilliselle kahvia, voidaan rantaraitin kylkeen rakentaa yhtä hyvin vaikka pieni rantakioski tai paviljonki. Ei siihen ökytörnia tarvita.