Paavo Löppönen kysyy:

Voimmeko kysyä miten tulee elää?


" Yksilöllisen elämän arvokkuus sisältää siis oman itsensä toteuttamisen tarpeen, joka ilmenee pyrkimyksinä tekoihin ja kokemuksiin: Elämän itseisarvon tuntemus ei ole itseriittoinen, vaan vajaa, yhä uudestaan johonkin parempaan pyrkivä. "
Paavo Löppönen s. 164 -165, teoksessa Nykyajan etiikka, toim. Niiniluoto & Sihvola 2005)


Vihreällä puolueella on työryhmä, jossa olen mukana sähköposteillen:
Keskustelussa otin esille Aristoteleen
Nikomakhoksen* etiikan -

Tavoitteena on onnellisuus- hyvä elämä-

Hyveiden kautta yksilö rakentaa luonnettaan ja rohkeuttaan -


Tosin kannattaa miettiä, ettei ole uhkarohkea, ja hakea kultaista keskitietä. Tämä on ainakin itselleni vaikeaa -
Mutta jos seuraa omia periaatteita, ei kai niitä laiteta välillä jemmapaikkaa, jos rohkeus alkaa pettää.

Aristoteles korostaakin päämääräsuuntautunutta, teleologista toimintaa:
Ilmiöitä tarkastellaan niiden päämääristä tai lopputuloksesta käsin.
Ratkaisut ovat tilanteista syntyviä tekoja, mutta johdonmukaisesti ideaaliin liittyviä, ohjeena kultainen keskitie.

Periaatteet kantavat silloinkin, kun välittömiä palkintoja ei ole näkyvillä, päinvastoin uhka menettää maineensa tai suosionsa on lähellä. Voi joutua vastatuuleen.

fronesis - käytännön järki - prudence -

Uskalla olla omaa mieltä. Itsestään selvyyshän tämä on, mutta silti uskallus olla eri mieltä on jokapäiväisen kanssakäymisen haaste ja tie.

Mutta.... vaikeaa se on, jottet suoruudellasi itse sitten loukkaa muita tai toimi alentavasti, lamaannuttavasti.

Paras ei ole se, jonka hyveellisyys rajoittuu omaan elämään, vaan se, joka toimii hyveellisesti myös suhteessa muihin, sillä se on vaikeaa, jatkaa Aristoteles ( teoksessa Aristoteles, Nikomakhoksen etiikka s. 4, kääntänyt Simo Knuuttila v. 1981)

Yhdysvaltain Ylessä, Washingtonissa, National Public Radio, NPR:n ohjelman nimi ALL THINGS CONSIDERED - kuuluu samaan käsiteperheeseen: Käytännön viisautta harrastettaessa otetaan kaikki asianhaarat huomioon - haetaan kultaista keskitietä ja kohtuutta...

- omasta historiasta isoisäni: Kajaanin ukista Fredrik Mikkolasta sanottiin: " Mies oli rohkea; Mutta yhdessä asiassa hän oli varovainen: Hän oli varovainen ryhtyessään moitekannalle: " Aina ei voi tietää kaikkia tekijöitä, joita on taustalla. Isoisä levitti Kainuun korvissa osuuskunta- aatetta ja Nälkämaan laulua, Kiannon naapuri kun lapsuudessaan oli.

Aristoteleen koottuihin teoksiin on sisältynyt kolme etiikkaa koskevaa tutkielmaa:
Eudemoksen etiikka, Nikomakhoksen etiikka ja Suuri moraalioppi. Näistä aineksista hän luennoi ja sekoitti ainekset keskenään.

Aristoteleen käsityksen mukaan politiikkaa ja etiikkaa ei voi erottaa toisistaan, vaan ihminen on luonnostaan yhteisöllinen olento.

Akrasia on tahdon heikkoutta tai tiedon puutetta

Aristoteles ja Sokrates tulkitsevat asiaa:

" Jos väärin toimiminen johtuu tiedon puutteesta tai tietämättömyydestä, sen voi vielä korjata ja hyvittää. Mutta jos tietää ja toimii väärin, on yksilö silloin heikkoluonteinen, akraattinen. Akratia on fronesiksen, eli käytännön viisauden negaatio. Ihminen toimii tieten tahtoen eli vastoin parempaa tietoa ja ennen kaikkea vastoin periaatteitaan. Hän pettää silloin itseään ja muita: On heikkotahtoinen."

Onko nykyajan politiikka tietämättömyyteen vai heikkouteen perustavaa?

Joskus tuntuu silti, että ajassamme mennään päistikkaa kohti vääryyttä - tieten tahtoen. Fundamentaalit, perustavaa laatua olevat virheet toistuvat - vaikka tiedetään, että esim. kapitalismi ei toimi enää ajassamme ratkaisuna, se vain jyllää.

Tai, että tekniikalla ei voida hoitaa kaikkea - luonto ja ihminen pistävät vastaan.
välissä on ihminen ja sillä on väliä! Vai onko? Olemmeko osallisia, hallitsemmeko itse elämäämme? Kysymymys elämän hallitsemisesta tuo mieleen Juicen laulun Kaksoiselämää Osaammeko elää? Kuka sen sanoo?
- Kenpä tietäis sen?

Juice Leskisen mukaan Ihmiskunta tekee itsemurhaa. -löytyykö vastalääkettä- valtiot ovat itsekkäitä, hallitukset harrastavat edunvalvontaa, siis riippuu meistä kansalaisista -
WTO, IMF ja OECD:n rikkaiden maiden toimet ovat seurannassa:
- vastalääkkeenä maailmanlaaja liike -
Asenteet muokkautuvat, tieto leviää- valtionpäämiehet ovat huomanneet myös " sauman " -

Toivoa ei saa heittää kaivoon - sosiaalifoorumit, Attac, Kirkon Ulkomaan Apu -
Punainen Risti, Lääkärit Ilman Rajoja, Naisten Pankki - kaikki vaikuttavat tahollaan ja meihin -
me olemme mukana heissä- omalla tavallamme - nytkin kun Haitissa on maanjäristys -

Köyhyys on ihmiskunnan synti

Veroparatiiseja ehdotetaan lakkautettavaksi
Mafiaa vastaan taistellaan - rahanpesua tuodaan näkyville -
Finanssipolitiikka on hallittavissa - siksi meillä on parlamentit, kansalaiset, jotka valvovat edusmiehiään, johtoaan, eliittejään:

Rauhanliike on hiljainen

Sensijaan aseistariisunnasta puhutaan vähän - rauhanliike myötäilee ja valtiot korkeintaan säätelevät, mitä aseita, kuinka vahvat kaliperit saavat olla käytössä - kauhun tasapainoa " tuntematon " joka on meidän lähimmäinen, ihmiskunnan jäsen -

Uutta maailmanjärjestystä on kuulutettu - silti monikansalliset yhtiöt kulkevat kaiken sääntelyn ulkopuolella - reilu kauppa leviää, se leviää kuluttajien mielissä ja kaupan hyllyllä - toivoa on - se lukee tuotteessa -

Kasvu on asia, käsite ja tosiasia, johon itsessään tulee puuttua

Elämänmallina lineaarinen ajattelu vie harhaan: edistysusko nousuun:
Vaikka käyrät laskevat, kulutus ei laske, kasvua tapahtuu, mutta hyvinvointi ei lisäänny- Kirjassaan Life Chances (1980) Ralf Dahrendorf toteaa, että valinnanmahdollisuudet eivät ole lisänneet onnea, päinvastoin - yltäkylläisyys jättää tyhjäksi -Onneksi Lommilan ostoparatiisi, kuten Vihti ovat vastamäessä.
Kasvu toimii kahteen suuntaan - hyvässä ja pahassa -

Maailma on kongingentti, muuttuva, epävarma, vaikeasti ennustettava

Olemme vuorovaikutuksessa, eikä luontokaan ole suoraviivainen
vrt. John Dewey - kuten ei ole elämänkaarikaan, kun elämän kulku astelee toisia polkuja -

Ihmisen toiminnan seurausvaikutuksia pitäisi peilata näihin perusasioihin:
Jos vain säädellään kulutusta, mutta ei aseteta itse kasvuajattelua kyseenalaiseksi, jäämme puolitiehen. Sama koskee systemaattisesti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttamista. Jos naiset saavat koulutusta, perustarpeet ja ihmisoikeudet, väestön kasvu laskee automaattisesti.
Meillekin riittäisi se, että perustarpeet tulivat tyydytetyksi, paljosta voi luopua, niin oikeudenmukaisuuden, että maapallon kestokyvyn takia.

Yksinkertainen elämä voisi olla jopa onnellisempaa -
Hyvää arkea tavoittelevat loppujen lopuksi kaikki -
Raamit ovat yhteisiä, yksilön on elettävä se elämä itse -
Arvot ovat yhteisiä, etenkin suomalaisuuden arvot ovat sitä.
Suomalaisuus on aina ollut vaatimatonta - vähään tyytyvää ja siitä huolimatta
kunniallista. Luonto, puhdas ruoka, läheiset ihmiset, vuodenajat - ja niiden kokeminen kaikkineen on meille palkitsevaa.
Tämä on pikemminkin toistuvaa, uudistuvaa ja uusintavaa -

Miettiessäni kasvu-käsitettä, se yhtäkkiä tyhjenee monista merkityksistä

Kasvu voi edellen koskea ihmislasta, luonnon fyysistä elämää, luontokappaleita.
Henkistä kasvua sietää kuuluttaa, sitä on tarjolla, eikä se juuri maksa, vaikka siihen kannattaa jopa rahallisesti investoida, tiloja, kirjoja, tilaisuuksia tulla osalliseksi - läheisen ja tuntemattoman kohtaamista - tässä ja nyt, että ajatuksissa-

Henkisen kasvun voi tuntea, se antaa lämpöä sydämeen, sen voi tuntea yhteisyytenä.

Päinvastoin kun aineellinen lisäkasvu ei tuota enää onnea, henkisellä kasvulla ei ole rajaa ja pienikin ilo arjessa voi pelastaa päivän.
- Rahaa ei tarvita lisää, sensijaan rahanjaon tulisi jakaantua tasaisemmin. Rahan lisäarvo tuo Marxin mieleen - Marxia voi tulkita myös ajassamme. Slavoj Zizek teki sitä eilisessä teeman tv - monologissaan.

" Maa riittää ruokkimaan kyllä jokaisen ihmisen tarpeet, mutta ei ihmisen ahneutta, sanoo Mahatma Gandhi. Oikeudenmukaisuuden nimissä olisi lopetettava sodat, ja käytettävä säästyvät varat ja luonto ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseksi.

Jos veroparatiisit lakkautettaisiin
Attac, ranskalaisperäinen Tobinin veroa alunperin ajamaan lähtenyt yhdistys tai liike
ajaa myös köyhyyden puolittamista. Jos varainsiirtoverojärjestelmä otettaisiin käyttöön, vähentyisi köyhyys maailmassa merkittävästi, väittävät maailman finassiasiantuntijat. Meillä Heikki Patomäki, Teivo Teivainen, Matti Ylönen, Mikko Sauli,Rurik Holm ja muut tekevät arvokasta työtä niin yliopistoissa ja kentällä seminaareissa.

Rikkaat maat ja rikkaat hyödyntävät verosta laistamisen omaksi edukseen ja valtiot jäävät näppejään nuolemaan, kansalle kerrotaan lamasta, vaikka kyse on finassipolitiikassa, jossa keinottelu ja spekulointi on itse tavoite. Rahan alkuperä peitetään ja näin rahanpesukin onnistuu. Kärsijöinä tavalliset asunnonostajat ja velalliset: Verot ovat kansalasia varten: tasa-arvoisen yhteisen varallisuuden oikaisu -ja hoitojärjestelmä. ( Attac )

Tarvitaan kansalaisuuden toimintarakenteita, kansalaisuuden identiteetin nostamista. Mikä on hyvä kansalainen, mikä ero kansalaisella ja persoonalla, yksilöllä:
Onko tehtävässä se ero, näkökulmassa: Kieletkin eroavat, kun kaikki käsitteet eivät ole käytössä: Sanooko sitten britti:" Good Citizen" tai puhuuko käsitteellä
" Civil Happiness - suomalainen käsitteen avaus esiteltiin perjantaina 15. päivä Metsätalolla, jossa tarkastettiin Sanna Koskisen väitöskirja: Lapset ja Nuoret ympäristökansalaisina. Kansalaispuhe viriää tarpeesta: Ajan henkeen edelleen käy Aristoteleen näkemys hyvästä elämästä ja pyrkimyksestä toimia päämäärähakuisesti, kohti ideaalia - joka päivä, tässä ja nyt - . ..

Nikomakhos oli Aristoteleen poika -