maanantai 15. helmikuuta 2010

ehdokasehdokas eduskuntavaaleihin


Mistä ehdokkaan ominaisuudet nousevat !

Mitä merkitsee kokemus?
taito,
tieto,
yhteiskunnallinen ote ?

Entä sitten:

Mikä osuus on koulutuksella
asiantuntijuudella?
akateemisella loppututkinnolla?

Suomalaiset ovat koulutettua kansaa -
-espoolaisistakin lähes puolella
väestöstä on jonkinlainen
korkeakoulututkinto.
ylempi tai alempi -

Kun on ehdokkaana, miettii, miten erottautua,
millä nousta esille - sitä kysyvätkin
mikä on teemasi, mikä on brändisi?

Uskaltaako kukaan olla yleisehdokas -
ei mihinkään erikoistunut -
ihan vain tavallinen -
mies, nainen, nuori, ikäihminen-
seniori, kuntalainen.
kansalainen?

Kun ensimmäisissä vaaleissa 1987 esittelin
itseni nuorisotilan kerhoisännäksi,
ystävätär huomautti minulle, että
tittelini VTM ei ollut näkyvillä -
" Laita ihmeessä koulutuksesi esille "
sehän on tärkeä tieto sinusta "-


Työpaikalla esimieheni ei
kovasti arvostanut;


Tultuani yliopistolta
publiikista, annoin tutkintotodistuksen

hänelle. Jostain syystä se unohtui
volkkarinsa takapenkille -
ei tainnut edes onnitella -

palkkaa ei siis herunut lisää -
oli oma häpeä -
mitäs olin ylikoulutettu -

mutta sensijaan mitä opin;
opin ystävättären huomautuksesta.

se jäi kaikumaan:
Itseään pitää oppia arvostamaan:
Jopa nostaa itseään:

venyneet opinnot saatettiin
päätökseen -
kaikesta huolimatta.

ja ehkä suuri siksi -
Yhteensä opintovuosia kertyi

peräti 16 -
so what - elettiinpähän samalla
elämääkin - olin toki onnellinen

ja vähän ylpeäkin -
Gradun aiheena oli
" Kivenlahti asuinympäristönä asukkaiden näkökulmasta "
taustalla Kivenlahden yhdyskuntatyöprojekti,
joka taas käynnistettiin YK: n Lapsen Vuoden 1979 kunniaksi:
kasvavan lähiön kasvukipuja ehkäisemään:
vanhemmuuden tukea, naapuruustyötä... teemme lehden kurssia .
perheleirejä ... babysitterikursseja -

valmistuin 1981, aineistona asukashaasttelut
- teemahaastettelut 120 perheessä -

kolmessa erilaisessa kerrostalossa -
rankkaa ja antoisaa -

kriittiset asukkaat puhuivat:

-veikko huoviset peittosivat
keskiluokkaisuuteni kevyesti -
-
lähiö oli kovin keskeneräinen -


jouduin verenpaineen takia Jorviin -
savuisissa keittiöissä ei ollut raskaana terveellistä istua -
- omia lapsia oli tuolloin neljä ja viides tulossa.


Kaikkea tehtiin, rahaa oli vähän, mutta jostain riitti voimia.
Ratkaisevaa oli erikoisuus: Lapsilla oli ISÄ KOTONA!
siksi saatoin osallistua politiikkaan, kotiseututyöhän, olla töissä ja hoitaa myös
kanat, ankat, vuohet ja lampaat - vuohenlypsykurssi pidettiin -
käynnistettiin Kukkaniittyjen Espoo - Miss ' on mun niittu?
" Lamankin aikana lapsilla on oikeus kauneuteen " (v. 1992 )


- horisontaalinen, paikallinen elämä toimii, kun perhe on nuori -
työ, lasten harrastukset, osallisuus lukuisiin yhteisöihin -
perustimme vuonna 1989 osuuskunnan nimeltä HYVÄ ARKI ja yhdistyksen -
parhaimmillaan pääkaupunkiseudulla oli 30 ruokapiiriä -

Ensimmäinen työpaikka oli silloin suurta juhlaa
Miten minä saatoin saada työpaikan?

Olin onnekas -
- ensimmäinen työhuone oli muuten kopiohuone - koppi -

Vähitellen aloin myös arvostaa kotivuosia, joita lasten kanssa oli kertynyt
kymmenen -
välillä tunsin kotona ollessani, että
olin " Mrs. Nobody from Nowhere "
vain kotona, ei valmis, ei työtä -
kaikki ainekset itsensä mitätöintiin -
ennusteeni oli huono -
Vähitellen itsetunto kohosi - edustin espoolaisia -

perheellisten asioita, kotiseudun ja ympäristön
puolustusta - löysin vihreät kovan työn kautta-
ei ollut nettiä eikä facebookia -

Vihreät kutsuivat minut ehdokkaaksi ja muistan, miten
Paavo Nikula korosti sitä, että " meillä on nyt myös ehdokkaita
kentältä " - olinhan nuorisotilan kerhoisäntä/ emäntä.
ihan ruohonjuuritason ehdokas -

Nuorisotyö oli ( on ? ) matalasti palkattua, ja usein
sanoinkin, että vain kylvettäjällä tai paimenella
on pienempi palkka -

omasta häpeästä
kasvoi paikallistuntemukseni
yhteiskunnallisella
koulutuksellisella latauksella -
olin oikeastaan aika onnekas -
ja hyväosainen - HYVÄ KIVENLAHTI !
-----

oli hyvä olla nuorten parissa, kun omat lapset olivat myös pieniä
ja ymmärrys yhteinen -
monet nuoret tarvitsivat selvästi myös aikuista päiväänsä -
koulun jälkeen tulivat säännöllisesti juttelemaan -

ensin luulin, että nuorisotyöntekijän tulee olla svengaava nuori -
olinhan itse käynyt sen ajan Lontoossa 60 -lukulaisena:


" Ladies and Gentlemen "
" Satisfaction, " Let' s spend the night together ", " Under the boardwalk " .... more Rolling Stones -

.... ei, ei ne sitä halunneetkaan, vaikka vähän ihailivat, kun olin tavannut John Lennonin ja Mick Jaggerin - olin heille kuitenkin vähän niin kuin äidike - aikuisen nälkä oli hurja - olla paikalla - olla läsnä -


Ajatukseni nuorisotyöstä, on edelleen, että työ on niin haastavaa, tärkeätä ja ihanaa, että jos ihmiset vain tietäsivät, tekisivät sitä hullun lailla - ja jos olisi palkkaus ja arvostuskin vähän isompi -

mutta ei se ole vain se raha tai edes arvostus, vaikka sekin merkitsee - täytyy itsekin tuntea ja tietää mitä tekee -
ihmistyö on tärkeää, varsinkin kun on kasvavista ja heidän tukemisesta kyse -
sellaista kuin ylikoulutus ei ole muuten olemassa -


----- maanantaina 15. helmikuuta -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti