Minusta luomun harrastaminen on kanssakäymistä - se on vuoropuhelua viljelijän ja käyttäjän välillä - vahva kannanotto ja teko !
Siis kaiken kaikkiaan jokainen ostos, joka on periaatteellinen, on kannanotto maailmaan ja maailmasta.
Valitsin äsken Sellon Citymarketista mehuja - yhdessä hyllykössä olivat mehut - siis laimennetut lisänaineita sisältävät sekamehut - itse ainesta tokko mehusta mainitsemisen verran - paljon vettä, väriaineita, kaiken maailman mehuja, joista ei saa selvää -
Alkuperän tunteminen, viljelytapa ja kaikkien ainesten reilu mainitseminen on minusta kaupan teon perusjuttuja - jos kunnioittaa asiasta, ostajaa, voi antaa hänellä vähintään kaikki tiedot -
kysyessäni sardiinipurkin sisällön jäämiä, sain vastauksen, että ovat EU - direktiivien mukaiset, eivät ylitä määräyksiä - mutta mitä me sallimme? Kuka sen päättää? Kuluttaja vai teollisuus?
En halua olla teollisuuden liukuhihnan loppupäässä oleva kohde, vaan subjekti, joka on kiinnostunut tuotteen valmistustavasta ja sisällöstä.
Siinä mielessä voin sanoa, että kaupankäynti on kanssakäymistä eli vuoropuhelua
Jos on hyvää kerrottavaa, otan sen ilolla vastaan. Samoin otan ikävätkin asiat vastaan, onhan minullakin kansalaisena vastuu omasta ja toisten terveydestä. Ikäviin asioihin voi yrittää saada muutosta.
Lisäksi luomussa voin varmistaa, että maa voi hyvin - reilussa kaupassa, että ihmiset voivat hyvin, ainakin keskimääräistä paremmin, kun olosuhteisiin ja reiluun talouteen kiinnitetään huomiota. Kaupassa käynti on kannanotto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti