Työhuoneen muutos toi muutoksen maailmaani -
kaksi kolme bussipysäkkiä -
" Katselen maisemaa, se tulee minuun, eikä mikään ole tulevilta pois, kun minä lähden "
näin ajatteli Samuli Paronen
Tämä on kotipysäkkini maisema; pelto, puut, toisinpäin seisten meri, kotilahti ja kaukainen metsä lahden toisella puolen, Espoonlahti -
Bussi tulee, kulkee lähiön läpi, ohittaa Hannusjärven; ensimmäinne jääriite pinnassa -
ohitan jättirakennuksia, Plantagen, Bauhaus - Iso Omena, -- sitten näkyy meri, kansallismaisema - Suomenlahti -
bussi sukeltaa Tapiolan läpi - ihanat männyt, talojen pihamaat,
tulee Aaltomaisema - tiilitalot, vähän lehmuksia -
ohitan valtaisan teiden risteyksen; maisemamurhan, haavoitetut kummut ja selänteet -
Leppävaara vasemmalla: kaksi tornitaloa, toiseen ovat muuttaneet juuri -
tunnelityömaa - huh - hiki tulee, mutta sitten: minut kohtaavat ja minä kohtaan Puustellinmäen ja alkavat näkyä - Männyt, uudet kaverini- vaihdoin Sellon keskuksen Mäkkylän mäntyihin -
me seurustelemme - voin aistia ja hengittää -lähden juoksemaan bussipysäkille. se on muuten vuorattu vaaleanvihreällä tiilipeitteellä - vaihtelu virkistää, katsella mäntyjä betoniviidakon sijaan: sello jää vasemmalle - onneksi Sellon kirjastossa on sentään ihmisiä ja elämää ....kokonainen kansalaisyhteiskunta julkisessa tilassa -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti