Eilen kirjoitin jokapäiväisen työmatkan uusista näkymistä -
sielunmaisemaani kiinnittyivät ensimmäisenä Mäkkylän männyt:
Aamulla laskin, tien molemmilla puolilla noin 20 nuorta honkaa -
Yksi oikein komea yksinäinen ja ylväs puu Mäkkylän Puistotiellä -
vieressä rakennetaan vimmatusti -
suojavyöhyke ajaradan ja tonttimaan välillä on kunnossa -
toivottavasti puut saavat kasvaa -
tunne pääkaupunkiseudulle on ristiriitainen -
perheet muuttavat tänne, odotetaan katu -ja ennenkaikkea
kevyen liikenteen verkkoa -
vuosia kevyen liikenteen väylää odottaneet Suvisaaristossa saavat herätä aamuun, jossa
komeat männyt, jotka kesät talvet kaunistavat ihanaa tietä, ovat saaneet väistyä ihmisen tarpeiden tieltä --
mutta .... pitääkö mennä aina isoimman kautta .... pitääkö kävelytie raivata niin leveästi?
- olla rekan kuljettava - varmasti varikolta löytyy rakentamista ja huoltoa varten pienempiä koneita ja laitteita - komean puun voi kiertää ..... en ole vielä käynyt katsomassa - ihminen sopeutuu ja ennen pitkään hyväksyy tai ainakin nielee muutoksen -
männyt eivät sellaisenaan palaa, kilpikaarnamännyt, joita kasvaa Suvisaariston tiellä ovat satojen vuosien ikäisiä, itse kukin - Puropuistoon istutimme 10 uutta mäntyä vuonna 1997 - jo nyt metsä uusiutuu - hitaasti - onneksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti