Portilla on kansan jakautuminen, tuloerojen kasvu on jo porstuassa,
Puolet Suomesta on jo ulkoistetun terveydenhuollon hoidossa: Hoituvatko asiat näin yksityisesti? Auttaako ratkaisumalli köyhimpiä ja syrjäisiä seutuja? Säästöjä vai tilanteen, ahdingon hyväksikäyttöä? Mietin usein, miten käy kansan tasa-arvoisen kohtelun?
Hyvinvointivaltio turvaa jokaisen, taustasta, tuloista ja henkilöhistoriasta huolimatta. Joku on sanonut, että hyvinvointivaltion hyvyys on siinä, että sen toiminta ei lakkaa silloinkaan, kun myötätunto lakkaa. Itseaiheutettu sairaus, hankala potilas, vanha ihminen, jokainen tarvitsee hoidon, jokainen on vakavasti otettava, ihmisarvon perusteella. Tästä kirjoittaa mm. Richard Sennet teoksessaan Kunnioitus eriarvoisuuden maailmassa.
Samaa puhuu Agnes Heller ja käyttää termiä symmetrinen vastavuoroisuus;
Demokratiassa ei riipu tuloista, ei taustasta, ei asemasta, kuka saa hyvän hoidon, kuka saa arvokkaan kohtelun. Julkisen palvelun arvoa ei ehkä huomata ennenkuin se on häviämässä.
Se on näitä itsestäänselvyyksiä, voi yskiä, mutta ei hävitä.
Pelkäämme, että yksityinen firma kuorii kermat päältä, saa tuen valtiolta ja kunnalta ja vielä voittomarginaalin täytetyksi viivan yläpuolelle.
Kansalainen jää näissä neuvotteluissa helposti toiseksi.
Hallinto hallinnoi kilpailun periaatteilla itselleen säästöjä.
Hyvä sopimus näyttää paperilla tehokkaalta, kilpailtu on. Mutta onko tämä oikea investointi?
Investoinnit ovat olemassa, mutta mihin ne menevät? Toisen valtakunnassa vaikuttavan terveystalon pääkonttori onkin veroparatiisisaarella. Suomi on joillekin investointikohde ja kansalaiset tulevat siinä samassa välineeksi.
Kansalaisen toteutunut tasa-arvo, myös terveyspalveluissa on kuitenkin
paras investointi: se näkyy, tuntuu ja kestää katseen, ihan itseisarvoisena.
tasa-arvoiset terveyspalvelut ovat merkki toimivasta ihmisyydestä, hädän keskellä ja tavallisessa arjessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti