" Puhdasta ruokaa lapsillemme" oli yksi Soukan asukaskahvilan teemoista syksyllä 1989
Yhdyskuntatyö Espoossa alkoi jo 1973 seurakunnan toimesta. Vuonna 1979 YK:n lapsen vuonna kaupunki käynnisti Kivenlahden yhdyskuntatyön projektin. Lapsirikas lähiö, ei vielä suurempia ongelmia, ehkä vain tyypillisiä nopean kaupungistumisen kasvukipuja .... ennalta ehkäisten
Hallintokuntien päälliköistä koostunut YHDYSKUNTATYÖN NEUVOTTELUKUNTA, apulaiskaupunginjohtaja Mauri Alasaaren johdolla ohjasi. Työ siunattiin ylhäältä ja tehtiin ruohonjuuritasolla. Kivenlahdessa asuva lainsäädäntöneuvos Matti Mikkola, itsekin aktivisti, kirjautti työmuodon jopa sosiaalihuoltolakiin. Paikallisena mandaattina jäsenyys sosiaalilautakunnassa ja puheenjohtajuus lastensuojelujaostossa. Aarre Soikkeli nuorisohuollosta ja Irja Aarnio ennaltaehkäisevästä mielenterveystyöstä ohjasivat käytäntöä. Itse pääsin projektiin vapaaehtoisena gradun tekijänä " Kivenlahti asuinympäristönä asukkaiden näkökulmasta".
Sosiaalilautakunnan puheenjohtajana toimi Ritva Erkama. Espoossa 80-luku oli yhdyskuntatyön kulta-aikaa. Perustaa sille loi lastensuojelun osasto, joka oli oma maineikas yksikkönsä, johtajana Aila Rahunen. Aila Rahunen vieraili Yhdysvalloissa ja oli Suomen ensimmäisiä yhdyskuntatyön opettajia. Oppilaitos oli Järvenpään kristillinen opisto. Olisivatko puitteet voineet olla otollisimmat? Kaikki oli kohdallaan uutta alkua luomaan.
Työ oli sekä idealistista että käytännöllistä. Espoo katsoi alueellisten työmuotojen toimivan hyvin juuri ennalta ehkäisevästi. Tästä kertoivat monet nimetkin, leikkipuistot muutettiin asukaspuistoksi. Soukan asukaspuiston aktivistin ja ohjaajan Immosen Helenan kanssa pidimme asukaskahvilaa.
Aloitimme Puropuiston suojelusta. Ohjelmassa oli muutakin, arkea ja toimintaa alueella.
" Kuluttajaliike ja ruokamme" oli kestoteemamme, me vanhemmat, pienten lasten äidit ja myös perhepäivähoitajat olimme huolissamme siitä, minkälaista ruokaa lapsille syötämme. Lisäaineet ja ylenmääräinen prosessointi olivat huolen aihe ja syy. Ruuan alkuperä ei ollut meille yhdentekevä asia;
Miten ja missä ruoka tai ravintoaineet on tuotettu?
Tuossa tilaisuudessa marraskuussa 1989 Soukan palvelutalolla oli paikalla noin kolmekymmentä henkeä. Neuvojaksi oli pyydetty Iltasanomain toimittaja. Oli syntynyt tarve perustaa joko yhdistys tai osuuskunta. ruokapiiri joka tapauksessa.
Seuraavalla viikolla selvitettiin käytännön asioita ja mietimme, mikä olisi sopiva toiminnan muoto. Heidi Hautala, Vihreän langan toimittaja, Eeva Simola, Paavo Nikula ja Juhani Kytö antoivat uteliaina ja innoissansa ohjeita ja malleja. Osuuskunta vaikutti hyvältä.
Osuuskunnan perustamiskokous pidettiin Soukanpohjan kartanossa joulukuussa 1989 ja ensimmäiset perunasäkit (yht.800 kg)kannettiin kartanon sisäeteiseen jo jouluksi 1989. Kun tulin töistä kotiin, luulin tulleeni kellariin, uskomattoman maan tuoksun tunkiessa sieraamiini. Jouluksi pöytään aitoa luomua, Kainuun mustaa ja mitä Kongon sinistä perunaa sitten säkeissä olikaan!
Perustavan kokouksen veti veljeni kurkikaveri, tiukka ja huumorintajuinen meteorologi ja kurkituntija Juhani Rinne.
Nimi tuotti ongelmia: Joulukuun ensimmäinen ehdotus Uusi arki ei käynyt uskovaisille. Se oli liian lähellä new age käsitettä. Den Nya Vardagen tuo pohjoismainen Bygga och Bo - uuden asumisen hanke, josta Suomesta mukana olivat tutkijat Liisa Horelli, Kirsti Vepsä ja Tarja Cronberg, toimi meillekin mallina. Tammikuussa päästiin uudelleen vauhtiin ja tämän kokouksen piti päättää lopullinen nimi perustettavalle osuuskunnalle: Nimiehdotuksia olivat mm. Gaia, Muurahainen, Uusi arki ja lopuksi Hyvä arki.
Kolmannessa tapaamisessa oltiin yhtä mieltä, että nimeksi laitetaan Hyvä arki - siis Osuuskunta hyvä arki.
Hallituksen ensimmäisenä puheejohtajana toimi Pekka Poutanen Kirkkonummelta.
Espoon tasa-arvosihteeri Lea Rantanen, myös Kirkkonummelta. Kirkkonummella toimii radikaali naisten ryhmä Välitason Naiset. Lea esitteli naisten Uusi arki-visiota eri tahoille, niin kaupungille kuin poliittisille puolueille.
Vuoden 1990 alussa pääkaupunkiseudulla toimivan Hyvä-arki osuuskunnan jäseniksi oli liittynyt yli kaksisataa jäsentä. Ruokapiirejä oli pitkälti yli kolmekymmentä. Toiminta oli todella työvaltaista, mutta innosta ei ollut puutetta. Lehdistö seurasi vierestä kannustaen, seminaareja pidettiin. K-market Seilorista saatiin luomuleivän esittelijä luomupäiville, kaupasta tuli vuoden luomukauppa. Tuumasta toimeen ... Espoonlahden toiselta puolelta Thorsvikin karjatilalta tilattiin Herlinin Angus-härkää.
toiminnat kehkeytyivät rinnakkain, lomittain. Marja Rahkonen kirjoitti osuuskunnasta artikkelin Mitä Missä Milloin-kirjaan. Hän toimi osuuskunnan tiedottajana, kuten myös toimittaja Leena Suoniemi- Särkijärvi.
Maataloustuotteet ja pesuaineet toimitettiin ensin kotiini Soukkaan, sitten Lippajärven vanhaan Elantoon, kunnes saatiin tilat Matinkylästä Mirjankujalta. Kaupungilta metsästimme maakellareita ja saimmekin sellaisen Toppelundista kaupungin mailta. Muistan, kun Helena Korhosen kanssa kuljetettiin sinne maa-artisokkaa laatikoittain. Kun samana vuonna tulin valituksi kunnan valtuustoon, lisänimeni olikin maakellari-Mikkola.
Osuuskunta ei enää pidä yllä ruokapiirijärjestelyä, tavoitteena olikin tuotteet tavallisen kuluttajan ulottuville tavallisiin kauppoihin. Vastuullinen kuluttaminen, joka sai myöhemmin nimen Reilu
kauppa, Fair Trade, kasvoi samanaikaisesti luonnonmukaisen viljelyn aatteen rinnalla.
Yhteys maailmakauppaan oli läheinen. Ruohonjuuri ja Tampereen kehitysmaakauppayhdistys olivat mukana.
Mielenkiintoista oli, että osuuskunnan jäsenistä 16 oli kaupunginvaltuutettua. Ennenkin oli tuotu perunasäkkejä valtuustoon. Maalaiskunnassa tämä oli vallan luontevaa.
Suoraan pellolta päätöksentekoon! Ollaan edelleen melkein maalaiskaupungissa.
Työtoiminta käynnistyy. Sosiaalihallitus haluaa " paikalliset toimintarakenteet".
1990 perustimme Hyvä arki-yhdistyksen. Perustajajäseninä olivat Laila Nordlund, pj. Hanna Holma-Kokkonen, Vesa Karla, Marja Rajala, Eeva-Liisa Ruotsinsalo, Pirjo Savolainen ja Lea Rantanen. Yhdistys anoi RAY:n tukirahoja sai niitä, jotta sosiaalihallituksen ehdottama työtoimintaprojekti voitaisin käynnistää.
Yhdyskuntatyön ajattelu ja työmuoto soveltuivat hyvin, vaikka kolmas sektori oli toimija.
Kuntouttava työtoiminta kaipasi uudistusta. Palkkatyön ulkopuolella oleville ihmisille haluttiin tarjota toimintaa, tietä pois neljän seinän sisältä. Alkoi monenlainen korjaustoiminta, vanhusten palveluun liitetty kauppakassitoiminta. Uusi työmuoto, päiväsairaalatoiminta hyväksyi
vapaaehtoisia Muuralan päiväsairaalaan.
Työtoiminta käsitti mm. osuuskunnan ruokapiirien jakotapahtumien järjestelyä, punnitusta, pakkausta ja lajittelua. Tämä organisoitiin tukirahoilla vuokratuissa Matinkylän Mirjankujan ahtaissa tiloissa kerran kuussa ja oli todella työvoimavaltaista työtä. Yhteisöllisyyden tunteesta ei ollut puutetilaa.
Tuon jälkeen moni toiminnassa mukana ollut on rohkaistunut opiskelemaan tai perustanut oman yrityksen. Oppisopimus on ollut hyvä malli edetä. Myös 90 -luvun laman ollessa pahimmillaan perustettiin työttömien yhdistyksiä ja osuuskuntia: Lahjomattomat, Tinkimättömät nimeltä mainiten. Nämä alkoivat olla jo irti kunnan toiminnasta ja lähes täysin vertaispohjalla toimivia.
Työllisyyspolku oli Espoon kaupungin vetämä projekti: Siinä mm. yhdyskuntatyöntekijä Jaana Erkkilä ja Pirjo Frilund loivat uusia teitä yhteiselle toiminnalle. Paikalliset toimintarakenteet oli nimitys, jota sosiaalihallituksen Pentti Kananen tarjosi käytettäväksi mm. Hyvä arki-yhdistyksen toimintamallista.
Hyvä arki tehdään yhdessä, se on yksilöiden toimintaa, jolle luodaan raamit, kehykset.
Yhteiskunta ei ole silloin ihmisten arjesta irrallinen asia, vaan juuri asumiseen, tasa-arvoon liittyvät tekijät ovat niitä, joita yhteisöllisessä toiminnassa työstetään yhdessä. Pieniä parannuksia, suuria visioita. Small Places, Large Issues. .... huomioiden elämäntilanteiden, elämänkulun eri vaiheet ja tarpeet.
Jos toiset rakentavat teitä ja teknistä infraa, rakennetaan asuinalueille sosiaalista ja kulttuurista infraa
Hyvä arki, sujuva arki, rikas arki.
arki ei ole vain harmaa, josta tulisi päästä irti:
arjen voi miettiä ja tehdä,
yksin ja yhdessä.
Good everyday life
Good daily life
La vie quotidienne
latinaksi toivotan teille hyvää arkea BONAM VITAM QUOTIDIANA VOBIS EXCEPTO!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti