" Puhdasta ruokaa lapsillemme" oli yksi Soukan asukaskahvilan teemoista syksyllä 1989
Yhdyskuntatyö Espoossa alkoi jo 1973 seurakunnan toimesta. Vuonna 1979 YK:n lapsen vuonna kaupunki käynnisti Kivenlahden yhdyskuntatyön projektin. Lapsirikas lähiö, ei vielä suurempia ongelmia, ehkä vain tyypillisiä nopean kaupungistumisen kasvukipuja .... ennalta ehkäisten
Hallintokuntien päälliköistä koostunut YHDYSKUNTATYÖN NEUVOTTELUKUNTA, apulaiskaupunginjohtaja Mauri Alasaaren johdolla ohjasi. Työ siunattiin ylhäältä ja tehtiin ruohonjuuritasolla. Kivenlahdessa asuva lainsäädäntöneuvos Matti Mikkola, itsekin aktivisti, kirjautti työmuodon jopa sosiaalihuoltolakiin. Paikallisena mandaattina jäsenyys sosiaalilautakunnassa ja puheenjohtajuus lastensuojelujaostossa. Aarre Soikkeli nuorisohuollosta ja Irja Aarnio ennaltaehkäisevästä mielenterveystyöstä ohjasivat käytäntöä. Itse pääsin projektiin vapaaehtoisena gradun tekijänä " Kivenlahti asuinympäristönä asukkaiden näkökulmasta".
Sosiaalilautakunnan puheenjohtajana toimi Ritva Erkama. Espoossa 80-luku oli yhdyskuntatyön kulta-aikaa. Perustaa sille loi lastensuojelun osasto, joka oli oma maineikas yksikkönsä, johtajana Aila Rahunen. Aila Rahunen vieraili Yhdysvalloissa ja oli Suomen ensimmäisiä yhdyskuntatyön opettajia. Oppilaitos oli Järvenpään kristillinen opisto. Olisivatko puitteet voineet olla otollisimmat? Kaikki oli kohdallaan uutta alkua luomaan.
Työ oli sekä idealistista että käytännöllistä. Espoo katsoi alueellisten työmuotojen toimivan hyvin juuri ennalta ehkäisevästi. Tästä kertoivat monet nimetkin, leikkipuistot muutettiin asukaspuistoksi. Soukan asukaspuiston aktivistin ja ohjaajan Immosen Helenan kanssa pidimme asukaskahvilaa.
Aloitimme Puropuiston suojelusta. Ohjelmassa oli muutakin, arkea ja toimintaa alueella.
" Kuluttajaliike ja ruokamme" oli kestoteemamme, me vanhemmat, pienten lasten äidit ja myös perhepäivähoitajat olimme huolissamme siitä, minkälaista ruokaa lapsille syötämme. Lisäaineet ja ylenmääräinen prosessointi olivat huolen aihe ja syy. Ruuan alkuperä ei ollut meille yhdentekevä asia;
Miten ja missä ruoka tai ravintoaineet on tuotettu?
Tuossa tilaisuudessa marraskuussa 1989 Soukan palvelutalolla oli paikalla noin kolmekymmentä henkeä. Neuvojaksi oli pyydetty Iltasanomain toimittaja. Oli syntynyt tarve perustaa joko yhdistys tai osuuskunta. ruokapiiri joka tapauksessa.
Seuraavalla viikolla selvitettiin käytännön asioita ja mietimme, mikä olisi sopiva toiminnan muoto. Heidi Hautala, Vihreän langan toimittaja, Eeva Simola, Paavo Nikula ja Juhani Kytö antoivat uteliaina ja innoissansa ohjeita ja malleja. Osuuskunta vaikutti hyvältä.
Osuuskunnan perustamiskokous pidettiin Soukanpohjan kartanossa joulukuussa 1989 ja ensimmäiset perunasäkit (yht.800 kg)kannettiin kartanon sisäeteiseen jo jouluksi 1989. Kun tulin töistä kotiin, luulin tulleeni kellariin, uskomattoman maan tuoksun tunkiessa sieraamiini. Jouluksi pöytään aitoa luomua, Kainuun mustaa ja mitä Kongon sinistä perunaa sitten säkeissä olikaan!
Perustavan kokouksen veti veljeni kurkikaveri, tiukka ja huumorintajuinen meteorologi ja kurkituntija Juhani Rinne.
Nimi tuotti ongelmia: Joulukuun ensimmäinen ehdotus Uusi arki ei käynyt uskovaisille. Se oli liian lähellä new age käsitettä. Den Nya Vardagen tuo pohjoismainen Bygga och Bo - uuden asumisen hanke, josta Suomesta mukana olivat tutkijat Liisa Horelli, Kirsti Vepsä ja Tarja Cronberg, toimi meillekin mallina. Tammikuussa päästiin uudelleen vauhtiin ja tämän kokouksen piti päättää lopullinen nimi perustettavalle osuuskunnalle: Nimiehdotuksia olivat mm. Gaia, Muurahainen, Uusi arki ja lopuksi Hyvä arki.
Kolmannessa tapaamisessa oltiin yhtä mieltä, että nimeksi laitetaan Hyvä arki - siis Osuuskunta hyvä arki.
Hallituksen ensimmäisenä puheejohtajana toimi Pekka Poutanen Kirkkonummelta.
Espoon tasa-arvosihteeri Lea Rantanen, myös Kirkkonummelta. Kirkkonummella toimii radikaali naisten ryhmä Välitason Naiset. Lea esitteli naisten Uusi arki-visiota eri tahoille, niin kaupungille kuin poliittisille puolueille.
Vuoden 1990 alussa pääkaupunkiseudulla toimivan Hyvä-arki osuuskunnan jäseniksi oli liittynyt yli kaksisataa jäsentä. Ruokapiirejä oli pitkälti yli kolmekymmentä. Toiminta oli todella työvaltaista, mutta innosta ei ollut puutetta. Lehdistö seurasi vierestä kannustaen, seminaareja pidettiin. K-market Seilorista saatiin luomuleivän esittelijä luomupäiville, kaupasta tuli vuoden luomukauppa. Tuumasta toimeen ... Espoonlahden toiselta puolelta Thorsvikin karjatilalta tilattiin Herlinin Angus-härkää.
toiminnat kehkeytyivät rinnakkain, lomittain. Marja Rahkonen kirjoitti osuuskunnasta artikkelin Mitä Missä Milloin-kirjaan. Hän toimi osuuskunnan tiedottajana, kuten myös toimittaja Leena Suoniemi- Särkijärvi.
Maataloustuotteet ja pesuaineet toimitettiin ensin kotiini Soukkaan, sitten Lippajärven vanhaan Elantoon, kunnes saatiin tilat Matinkylästä Mirjankujalta. Kaupungilta metsästimme maakellareita ja saimmekin sellaisen Toppelundista kaupungin mailta. Muistan, kun Helena Korhosen kanssa kuljetettiin sinne maa-artisokkaa laatikoittain. Kun samana vuonna tulin valituksi kunnan valtuustoon, lisänimeni olikin maakellari-Mikkola.
Osuuskunta ei enää pidä yllä ruokapiirijärjestelyä, tavoitteena olikin tuotteet tavallisen kuluttajan ulottuville tavallisiin kauppoihin. Vastuullinen kuluttaminen, joka sai myöhemmin nimen Reilu
kauppa, Fair Trade, kasvoi samanaikaisesti luonnonmukaisen viljelyn aatteen rinnalla.
Yhteys maailmakauppaan oli läheinen. Ruohonjuuri ja Tampereen kehitysmaakauppayhdistys olivat mukana.
Mielenkiintoista oli, että osuuskunnan jäsenistä 16 oli kaupunginvaltuutettua. Ennenkin oli tuotu perunasäkkejä valtuustoon. Maalaiskunnassa tämä oli vallan luontevaa.
Suoraan pellolta päätöksentekoon! Ollaan edelleen melkein maalaiskaupungissa.
Työtoiminta käynnistyy. Sosiaalihallitus haluaa " paikalliset toimintarakenteet".
1990 perustimme Hyvä arki-yhdistyksen. Perustajajäseninä olivat Laila Nordlund, pj. Hanna Holma-Kokkonen, Vesa Karla, Marja Rajala, Eeva-Liisa Ruotsinsalo, Pirjo Savolainen ja Lea Rantanen. Yhdistys anoi RAY:n tukirahoja sai niitä, jotta sosiaalihallituksen ehdottama työtoimintaprojekti voitaisin käynnistää.
Yhdyskuntatyön ajattelu ja työmuoto soveltuivat hyvin, vaikka kolmas sektori oli toimija.
Kuntouttava työtoiminta kaipasi uudistusta. Palkkatyön ulkopuolella oleville ihmisille haluttiin tarjota toimintaa, tietä pois neljän seinän sisältä. Alkoi monenlainen korjaustoiminta, vanhusten palveluun liitetty kauppakassitoiminta. Uusi työmuoto, päiväsairaalatoiminta hyväksyi
vapaaehtoisia Muuralan päiväsairaalaan.
Työtoiminta käsitti mm. osuuskunnan ruokapiirien jakotapahtumien järjestelyä, punnitusta, pakkausta ja lajittelua. Tämä organisoitiin tukirahoilla vuokratuissa Matinkylän Mirjankujan ahtaissa tiloissa kerran kuussa ja oli todella työvoimavaltaista työtä. Yhteisöllisyyden tunteesta ei ollut puutetilaa.
Tuon jälkeen moni toiminnassa mukana ollut on rohkaistunut opiskelemaan tai perustanut oman yrityksen. Oppisopimus on ollut hyvä malli edetä. Myös 90 -luvun laman ollessa pahimmillaan perustettiin työttömien yhdistyksiä ja osuuskuntia: Lahjomattomat, Tinkimättömät nimeltä mainiten. Nämä alkoivat olla jo irti kunnan toiminnasta ja lähes täysin vertaispohjalla toimivia.
Työllisyyspolku oli Espoon kaupungin vetämä projekti: Siinä mm. yhdyskuntatyöntekijä Jaana Erkkilä ja Pirjo Frilund loivat uusia teitä yhteiselle toiminnalle. Paikalliset toimintarakenteet oli nimitys, jota sosiaalihallituksen Pentti Kananen tarjosi käytettäväksi mm. Hyvä arki-yhdistyksen toimintamallista.
Hyvä arki tehdään yhdessä, se on yksilöiden toimintaa, jolle luodaan raamit, kehykset.
Yhteiskunta ei ole silloin ihmisten arjesta irrallinen asia, vaan juuri asumiseen, tasa-arvoon liittyvät tekijät ovat niitä, joita yhteisöllisessä toiminnassa työstetään yhdessä. Pieniä parannuksia, suuria visioita. Small Places, Large Issues. .... huomioiden elämäntilanteiden, elämänkulun eri vaiheet ja tarpeet.
Jos toiset rakentavat teitä ja teknistä infraa, rakennetaan asuinalueille sosiaalista ja kulttuurista infraa
Hyvä arki, sujuva arki, rikas arki.
arki ei ole vain harmaa, josta tulisi päästä irti:
arjen voi miettiä ja tehdä,
yksin ja yhdessä.
Good everyday life
Good daily life
La vie quotidienne
latinaksi toivotan teille hyvää arkea BONAM VITAM QUOTIDIANA VOBIS EXCEPTO!
Merva Mikkola - kokemuksen politiikkaa -
sosiaalityöntekijä yhdyskuntatyössä. sosiologian pro gradu 1981 ”Kivenlahti asuinympäristönä asukkaiden näkökulmasta” v.1986 promovoitu maisteriksi. Viiden kauden kokemus valtuustossa. Rakennuslautakunnan jäsen, Espoonlahden srk-neuvosto Espoonlahden vihreät ja Vihreät naiset, Suomen osasto, WILPF ja Attac, Suomi, hallitus
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Hyvä arki - Soukanpohjan kartanossa perustettu osuuskunta sai nimekseen pitkän pohtimisen jälkeen nimekseen Hyvä Arki. Hyvä arki tehdään yhdessä!
perjantai 15. huhtikuuta 2011
HYVÄN YHTEISKUNNAN TUNTOMERKKEJÄ - yhdyskuntatyön tavoitteet
Hyvän elämän etsintää yhteiskunnallisessa kehyksessä
arki tai pyhä voi rakentua aineksista, jossa kannetaan mielessä johtolankoja hyvästä elämästä.
"Run after Happiness, all run after happiness, but do not run too fast, Happiness runs elsewhere" (Bertolt Brecht)
- toimiva demokratia
- yhteisten resurssien tasaisempi jakautuminen
- ihmisten välinen yhteisyys ja solidaarisuus
- yksilön osallisuus ja kehitysmahdollisuudet
- elämän tarkoituksellisuus ja turvallisuus
- rikas ja kehittyvä kulttuuriympäristö
- ekologisesti ja eettisesti kestävä talous
arki tai pyhä voi rakentua aineksista, jossa kannetaan mielessä johtolankoja hyvästä elämästä.
"Run after Happiness, all run after happiness, but do not run too fast, Happiness runs elsewhere" (Bertolt Brecht)
Robusta-ruusu kesällä 2010
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Portilla, porstuassa, tätä toivot, tätä saat .........
Portilla on kansan jakautuminen, tuloerojen kasvu on jo porstuassa,
Puolet Suomesta on jo ulkoistetun terveydenhuollon hoidossa: Hoituvatko asiat näin yksityisesti? Auttaako ratkaisumalli köyhimpiä ja syrjäisiä seutuja? Säästöjä vai tilanteen, ahdingon hyväksikäyttöä? Mietin usein, miten käy kansan tasa-arvoisen kohtelun?
Hyvinvointivaltio turvaa jokaisen, taustasta, tuloista ja henkilöhistoriasta huolimatta. Joku on sanonut, että hyvinvointivaltion hyvyys on siinä, että sen toiminta ei lakkaa silloinkaan, kun myötätunto lakkaa. Itseaiheutettu sairaus, hankala potilas, vanha ihminen, jokainen tarvitsee hoidon, jokainen on vakavasti otettava, ihmisarvon perusteella. Tästä kirjoittaa mm. Richard Sennet teoksessaan Kunnioitus eriarvoisuuden maailmassa.
Samaa puhuu Agnes Heller ja käyttää termiä symmetrinen vastavuoroisuus;
Demokratiassa ei riipu tuloista, ei taustasta, ei asemasta, kuka saa hyvän hoidon, kuka saa arvokkaan kohtelun. Julkisen palvelun arvoa ei ehkä huomata ennenkuin se on häviämässä.
Se on näitä itsestäänselvyyksiä, voi yskiä, mutta ei hävitä.
Pelkäämme, että yksityinen firma kuorii kermat päältä, saa tuen valtiolta ja kunnalta ja vielä voittomarginaalin täytetyksi viivan yläpuolelle.
Kansalainen jää näissä neuvotteluissa helposti toiseksi.
Hallinto hallinnoi kilpailun periaatteilla itselleen säästöjä.
Hyvä sopimus näyttää paperilla tehokkaalta, kilpailtu on. Mutta onko tämä oikea investointi?
Investoinnit ovat olemassa, mutta mihin ne menevät? Toisen valtakunnassa vaikuttavan terveystalon pääkonttori onkin veroparatiisisaarella. Suomi on joillekin investointikohde ja kansalaiset tulevat siinä samassa välineeksi.
Kansalaisen toteutunut tasa-arvo, myös terveyspalveluissa on kuitenkin
paras investointi: se näkyy, tuntuu ja kestää katseen, ihan itseisarvoisena.
tasa-arvoiset terveyspalvelut ovat merkki toimivasta ihmisyydestä, hädän keskellä ja tavallisessa arjessa.
Puolet Suomesta on jo ulkoistetun terveydenhuollon hoidossa: Hoituvatko asiat näin yksityisesti? Auttaako ratkaisumalli köyhimpiä ja syrjäisiä seutuja? Säästöjä vai tilanteen, ahdingon hyväksikäyttöä? Mietin usein, miten käy kansan tasa-arvoisen kohtelun?
Hyvinvointivaltio turvaa jokaisen, taustasta, tuloista ja henkilöhistoriasta huolimatta. Joku on sanonut, että hyvinvointivaltion hyvyys on siinä, että sen toiminta ei lakkaa silloinkaan, kun myötätunto lakkaa. Itseaiheutettu sairaus, hankala potilas, vanha ihminen, jokainen tarvitsee hoidon, jokainen on vakavasti otettava, ihmisarvon perusteella. Tästä kirjoittaa mm. Richard Sennet teoksessaan Kunnioitus eriarvoisuuden maailmassa.
Samaa puhuu Agnes Heller ja käyttää termiä symmetrinen vastavuoroisuus;
Demokratiassa ei riipu tuloista, ei taustasta, ei asemasta, kuka saa hyvän hoidon, kuka saa arvokkaan kohtelun. Julkisen palvelun arvoa ei ehkä huomata ennenkuin se on häviämässä.
Se on näitä itsestäänselvyyksiä, voi yskiä, mutta ei hävitä.
Pelkäämme, että yksityinen firma kuorii kermat päältä, saa tuen valtiolta ja kunnalta ja vielä voittomarginaalin täytetyksi viivan yläpuolelle.
Kansalainen jää näissä neuvotteluissa helposti toiseksi.
Hallinto hallinnoi kilpailun periaatteilla itselleen säästöjä.
Hyvä sopimus näyttää paperilla tehokkaalta, kilpailtu on. Mutta onko tämä oikea investointi?
Investoinnit ovat olemassa, mutta mihin ne menevät? Toisen valtakunnassa vaikuttavan terveystalon pääkonttori onkin veroparatiisisaarella. Suomi on joillekin investointikohde ja kansalaiset tulevat siinä samassa välineeksi.
Kansalaisen toteutunut tasa-arvo, myös terveyspalveluissa on kuitenkin
paras investointi: se näkyy, tuntuu ja kestää katseen, ihan itseisarvoisena.
tasa-arvoiset terveyspalvelut ovat merkki toimivasta ihmisyydestä, hädän keskellä ja tavallisessa arjessa.
torstai 17. maaliskuuta 2011
päivän epistola
ENOUGH IS ENOUGH
SMALL IS BEAUTIFUL
AS IF PEOPLE MATTERED
(Schumacher 1973)
IHMISOIKEUDET OVAT OHITTAMATON PAIKKA
Mistä pahoinvointi ja riisto johtuvat?
Mikä pitää yllä köyhyyttä,
sotia, väkivaltaa?
Vaikka emme voikaan muuttaa
maailmanjärjestystä,
haemme keinoja ja instituutioita,
joiden kautta edistämme
oikeudenmukaisuutta
ja reilua peliä
Kysymys ihmisoikeuksista ja
demokratian merkityksestä
tulee aina vastaan
Kapitalismi tuli vapauttamaan
ihmistä feodalismin kahleista,
nyt maailmaa hallitsee
sääntelemätön finassitalous,
joka yhdessä ylikansallisten
teollisuusyritysten kanssa
kuin uusi kolonialismi,
riistää ihmisen arvokkuutta,
luontoa ja kaiken kaikkiaan
maapallon kestokykyä -
Markkinatalous voi palvella
ihmistä ja ihmisen tarpeita,
mutta onko sillä riittävästi
eväitä eettisen ja moraalisen
pohjan luomiseen -
Meidän täytyy
avata silmämme
ja lähteä itse liikkeelle!
Vihreä liike korostaa
vastuullista ja kohtuullista elämää,
toisen kunnioittamista,
lähimmäisen huomioimista
paikallinen ja pienikin
merkitsee.
Tavoitteena hyvä elämä
SMALL IS BEAUTIFUL
AS IF PEOPLE MATTERED
(Schumacher 1973)
IHMISOIKEUDET OVAT OHITTAMATON PAIKKA
Mistä pahoinvointi ja riisto johtuvat?
Mikä pitää yllä köyhyyttä,
sotia, väkivaltaa?
Vaikka emme voikaan muuttaa
maailmanjärjestystä,
haemme keinoja ja instituutioita,
joiden kautta edistämme
oikeudenmukaisuutta
ja reilua peliä
Kysymys ihmisoikeuksista ja
demokratian merkityksestä
tulee aina vastaan
Kapitalismi tuli vapauttamaan
ihmistä feodalismin kahleista,
nyt maailmaa hallitsee
sääntelemätön finassitalous,
joka yhdessä ylikansallisten
teollisuusyritysten kanssa
kuin uusi kolonialismi,
riistää ihmisen arvokkuutta,
luontoa ja kaiken kaikkiaan
maapallon kestokykyä -
Markkinatalous voi palvella
ihmistä ja ihmisen tarpeita,
mutta onko sillä riittävästi
eväitä eettisen ja moraalisen
pohjan luomiseen -
Meidän täytyy
avata silmämme
ja lähteä itse liikkeelle!
Vihreä liike korostaa
vastuullista ja kohtuullista elämää,
toisen kunnioittamista,
lähimmäisen huomioimista
paikallinen ja pienikin
merkitsee.
Tavoitteena hyvä elämä
Poliittinen ja historiallinen ovat tässä ja nyt -
elämme karua todellisuutta,
ihmisen toiminta maapallolla,
luonnonkatastrofit,
menetykset ja suru,
vaikka eivät kaikki meistä kiinni,
muistuttavat meitä kuitenkin siitä,
kuinka pieni on ihminen
ja kuinka haavoittuva on maapallo -
ja ennen kaikkea, kuinka riippuvaisia olemme
toisistamme ja rakentamistamme järjestelmistä.
Pelkkä tieto, tiede tai tekniikka eivät riitä,
tarvitaan näkemystä esim. taloudellisten
ja poliittisten rakenteiden mekanismeista,
tarvitaan historiallista tuntemusta -
huomioita itsestämme,
omasta toiminnastamme
miten kohtaamme toisen,
miten kohtelemme toista,
tuntematonta.
Maailma on useille kova ja kylmä,
riittääkö meiltä solidaarisuutta
ja oikeuden tuntoa?
IHMISKÄSITYS toimii
arkipäivän ohjenuorana se sisältää mm..
- yksilön vapauden itsensä ilmaisuun to have one's say
- jokainen on oman itsensä "herra" ei kenenkään alamainen tai orja
- myötätunnon toisen onnettomuutta kohtaan, auttamisen ja solidaarisuuden tarpeen toimia -
" Itke, itke, kyyneleet kuivuvat aina, TOIMI ! " Aili Nenola
IHMISET OSAAVAT; TIETÄVÄT, TAITAVAT JA TOIMIVAT (saadessaan tilaisuuden)
HYVÄ ARKI ei tule itsestään.
Arjen puitteet tukevat ihmisten yhteisöllistä toimintaa.
Hyvinvointivaltio tuo julkiset palvelut lähelle ihmistä.
Mikä tahansa arkinen asia tulee poliittiseksi,
kun se viedään yhteisille esityslistoille:
Yhteisöt ja yksilöt elävät elämäänsä kuitenkin itse, omintakeisesti
omista tarpeista ja piirteistään lähtien - konsensuksen rinnalle on syntynyt dissensus,
oikeus olla perustellusti eri mieltä, erilainen. Meitä on moneksi.
"Sortumatta souda, vaikk' ois vastatuulta "
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Maailman kirjat ovat sekaisin
Maailman kirjat ovat sekaisin -
Japanin maanjäristys, tsunami ja ydinonnettomuudet - katastrofi yli kaikkien mittasuhteiden.
Vihreä liike lähdössä eduskuntavaaleihin kaukana katastrofista, joka kuitenkin koskettaa jokaista.
Vihreän liikkeen keskeistä ydintä on ollut atomivoiman vastustus.
Kuitenkin juuri tämä puolue pysyi hallituksessa, vaikka tämä hallitus johti meidät ydinvoiman käytön
tielle - nyt on viidestoista hetki - saada laajat piirit näkemään sen, josta vihreät ovat olleet koko olemassaolonsa ajan huolissaan -
kyse ei ole tekniikasta, vaan on paljon laajempi -
onnettomuuden kohdatessa ydinvoiman karmea olemus saa ihmiset, ihmiskunnan havaitsemaan, minkälainen " ase" tai energiaväline sillä on käsissään, vaan ei hallinnassa.
eettiset kysymykset nousevat listoille -
maiden erilaiset kulttuurit tulevat myös näkyville -
jokainen seuraa tilannetta - esityslistat löytävät itsensän ilman meitä -
Japanin maanjäristys, tsunami ja ydinonnettomuudet - katastrofi yli kaikkien mittasuhteiden.
Vihreä liike lähdössä eduskuntavaaleihin kaukana katastrofista, joka kuitenkin koskettaa jokaista.
Vihreän liikkeen keskeistä ydintä on ollut atomivoiman vastustus.
Kuitenkin juuri tämä puolue pysyi hallituksessa, vaikka tämä hallitus johti meidät ydinvoiman käytön
tielle - nyt on viidestoista hetki - saada laajat piirit näkemään sen, josta vihreät ovat olleet koko olemassaolonsa ajan huolissaan -
kyse ei ole tekniikasta, vaan on paljon laajempi -
onnettomuuden kohdatessa ydinvoiman karmea olemus saa ihmiset, ihmiskunnan havaitsemaan, minkälainen " ase" tai energiaväline sillä on käsissään, vaan ei hallinnassa.
eettiset kysymykset nousevat listoille -
maiden erilaiset kulttuurit tulevat myös näkyville -
jokainen seuraa tilannetta - esityslistat löytävät itsensän ilman meitä -
perjantai 25. helmikuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)