Kuntavaalit 2025 ESPOOSSA

Talvi on, vaan ei koettele!

Kuntavaalit kolkuttelevat nurkan takana.

Päivät pitenevät ja aina on toiveikasta mennä kevättä kohden. Pikkulinnut visertävät ja iltaisin mustarastas

soittaa huiluaan. 

Muuttolintujen tulon ajan kanat pidetään tarhassa. 

Aurinko paistaa sinne tarhaankin, kuitenkin.

Maatiaiskanat ovat Luonnonvarakeskuksen säilyttäjäohjelmassa.

Kuntavaaleissa 2025 olen (kutsuttuna)mukana, sanovat, että kaikenikäisiä tarvitaan. Olin aikanaan viisi täyttä neljän vuoden kautta Espoossa kunnanvaltuutettuna. 

Tuli oltua syvästi ja laajasti Espoon kunnallispolitiikassa??!!! Hengitystaukoa on sitten ollut ja tuo täyspäiväpolitiikon kuva ja rooli on aika lailla hälventynyt.

Kuitenkaan poliittinen kiinnostus ei ole mihinkään hävinnyt, ehkä se on muuttunut. Iän myötä.

Vihreään liikkeeseen lähdin silloin(1985) eikä se ole lähtenyt pois. Vihreä liike on minulle rauhanliike, vammaisliike ja ydinvoiman vastainen liike. Feministinen liike! Mitä se sitten onkaan!

Puoluepolitiikka on tässä maassa on tapa toimia, 

ei ole paras mahdollinen. Aktiivivuosina Espoossa tuli tutuksi kaikkien kanssa, eivätkä erot aina ollee suuria. Emme pitäneet rakennusliikkeistä, koska asukkaat jätettiin helposti sivuosaan. 

Syntyi Sammalvuoren suojelutoimikunta, Puro puiston ystävät. Kirkkojärvi takaisin ym. 

Toimimme paikallisesti kouluissa ja tantereilla,

Hyvää arkea ja Navettafestivaaleja.

Nyt meillä on viralliset Länsi-Espoon ja Pohjois-Espoon metsien ja maisemanhoitosuunnitelmat! 

Kenelläkään ei ole monopolia! Espoon ympäristönsuojeluyhdys, Espyy ja koko kansalaistoiminta ovat oleellisia vastakaikua ja tekijöitä edelleen.

Tarvitsemme hyvää vuoropuhelua, aitoa kanssakäymistä, jotta nämä hienot hyvät ohjelmat myös toteutuvat.

Tutustua voi mm. luontokohteisiin teoksessa "Kotinurkilta kallioille". Kaikki löytyy netistä.

Tavoitteita 

1) Monimuotoisuus hyvänä aiheena. Biodiversiteetti.

Espoonlahti on osa Itämerta, purot laaksosta johtavat merenlahti on, virtavedet ja taimenet! Ectoedemia turbidella-uposkuoriainen. 

2) Vanhat metsät ja suot, puropainanteet, nuoremmat metsät, kuin lehdot ja rantaniityt. Kukkaniittymme ja ketomme.

3) Kaupunkisuunnittelua voimme myös ajatella luonto ja ympäristö edellä! Mittakaavaa muutettava ihmisen kokoiseksi. Rakentamisen kuva!

Luonnonsuojelualueiden lisäksi pienetkin puistikot

tuovat iloa ja kertovat luonnon merkityksestä.

Espoossakin on vanhoja puita ja sallikaamme niiden ikääntyvän edelleen. 

Lehdot, pienetkin, mukaan lukien rantaniityt ja tervalepikot.

Liikennealueet voivaan lukea entistä useammin monimuotoisuuden piiriin, kuten jo tapahtuukin.

Rakennuslupien yhteydessä huomioida paremmin kallionnyppylät ja yksittäiset puut, etenkin männyt kaikessa kauneudessaan. Maaperää pitää vaalia, jotta puiden elinolosuhteet, vesitalous ja mikrobisto turvataan. Sienirihmaston merkitys!

Ihmisen terveys tarvitsee myös hyvää luontopohjaa!

Kouluissa järjestetään luontoleirejä ja kerätään niin kasveja kuin perhosia. Rikas kallioperämme tarjoaa monipuolisia elämyksiä ja opintoretkien aiheita.

Kasavuoret, Laurinlahden ja  Kivenlahden kalliot, unohtamatta Rullaniemeä ja Perusmäkeä.

Kalajärven uusi suojeltu suo Pitkoskorpi yhdessä Tremanskärr-suon kanssa luo merkittävän alueen.

Tarina jatkuu... 

"Demokratia, rypyistään huolimatta, on kuin vanha äiti, rypyistään huolimatta, sitä pitää jaksaa rakastaa." Olof Palmé

 Virtavedet ovat kuin runo jo käsitteenä. Maisemassa tärkeä osa. 

Espoon luonnonhistoria pitää sisällään laaksojen, kukkuloiden ja vesien vuorottaisuuden.

”Jylhän kallioinen topografia ja rikkonainen että vaihteleva kallioperä ja maankuorenliikunnot ovat synnyttäneet murroslaaksoja

Tämän vuoropuhelun voi nähdä toistuvan aina Espoon-ja Mankinjoen suistoista aina Rastaalaan ja sieltä Suomenlahteen virtaavaan Monikonpuroon.

Jokisuistot,yhä useampi purolaakso on suojeltu uudella nimikkeellä: Luonnonarvopuusto

Finnoonlahti, Kirkkojärvi, Pitkäjärvi ja Keskuspuisto

Espoon maanmuodostus on aikanaan suonut tämän topografian. Järvet, joet ja virtavedet yhteensä.

Monimuotoisuus ei ole enää vain luonnonhistoriaa, tiedettä erikoisaloilla.

Jokainen meistä voi olla ja onkin vastuullinen.

Maksamme velkaa länsimaisesta kulutuksesta, joka vie myös pohjaa ja perustaa omilta perustoiminnoiltamme.

Onko meillä puhdasta ilmaa, juomakelpoista vettä ja saammeko nauttia terveellisestä ravinnosta.

Lajituntemus voi auttaa ymmärtämään eri tekijöiden yhteyksiä. Mitä merkitsee, jos pölyttäjät hiipuvat luonnollisista elinympäristöistään? Mitä jos tasapaino muuttuu, ja joudumme lisäämään keinotekoisten kasvinsuojeluaineiden käyttöä. 

Lapset opettelevat jälleen lajituntemusta. Se on hyvä. Luontoon paluu pandemian aikaan näkyy jopa

polkujen kulumisena. Fiskarsin lehdossa tuskin on koskaan nähty moista perheiden vaellusta.

”Espoossa tavataan Etelä-Suomen jokiluonnon kirjo järviylängön kirkkaista puroista aina Itämeren sisälahtien reheviin sameavetisiin jokisuistoihin.” 

Gumbölen kalatien avaaminen mm. Espoossa on suuri urakka, jossa vaelluskaloille avataan kulkureitti. Lähtökohtana pidetään maa-ja metsätalousministeriön Kansallinen kalatiestrategiaa vuodelta 2012. Näin sensijaan, että tehtäisiin istutuksia, edistetään luonnon vaelluskalakantojemme monimuotoista säilyttämistä. (Pauliina Louhi)

Espoonjoki -ja Mankinjoki ovat myös vertaansa vailla, kun ne laskevat yhteen lahteen,  Espoonlahden suiston molemmille laidoille on muodostunut 

Gumbölen joella on tehty kutusoraikkotalkoita. Vaelluskala ry. aktiivit  iloitsevat Haaganpurolla, tekemiensä talkootöiden tuloksista. Ainakin 62 meritamenen poikasta. Luonnonkalat voivat hyvin. Yli 7000 tonnia soraa kutupaikkoja varten. Kalan nousut mahdollistuvat. Esteinä valtateiden rummut ja myös padot.

Vaikka valtion luonnonhoitosuunnitelmissa ovat selkeät sävelet luonnon puolesta, vievät samaiset valtion instituutiot aikansa. Leppävaarassa saatiin monen istutuksen ja uoman siirron jälkeen taas  hieman nopeammin takaisin alkuperäinen luonnon meritaimen.

Tämä kirjoitettu 23.5.2021

Hyvä arki - Soukanpohjan kartanossa perustettu osuuskunta sai nimekseen pitkän pohtimisen jälkeen nimekseen Hyvä Arki. Hyvä arki tehdään yhdessä!

" Puhdasta ruokaa lapsillemme" oli yksi Soukan asukaskahvilan teemoista syksyllä 1989

Yhdyskuntatyö Espoossa alkoi jo 1973 seurakunnan toimesta. Vuonna 1979 YK:n lapsen vuonna kaupunki käynnisti Kivenlahden yhdyskuntatyön projektin. Lapsirikas lähiö, ei vielä suurempia ongelmia, ehkä vain tyypillisiä nopean kaupungistumisen kasvukipuja .... ennalta ehkäisten
Hallintokuntien päälliköistä koostunut YHDYSKUNTATYÖN NEUVOTTELUKUNTA, apulaiskaupunginjohtaja Mauri Alasaaren johdolla ohjasi. Työ siunattiin ylhäältä ja tehtiin ruohonjuuritasolla. Kivenlahdessa asuva lainsäädäntöneuvos Matti Mikkola, itsekin aktivisti, kirjautti työmuodon jopa sosiaalihuoltolakiin. Paikallisena mandaattina jäsenyys sosiaalilautakunnassa ja puheenjohtajuus lastensuojelujaostossa. Aarre Soikkeli nuorisohuollosta ja Irja Aarnio ennaltaehkäisevästä mielenterveystyöstä ohjasivat käytäntöä. Itse pääsin projektiin vapaaehtoisena gradun tekijänä " Kivenlahti asuinympäristönä asukkaiden näkökulmasta".

Sosiaalilautakunnan puheenjohtajana toimi Ritva Erkama. Espoossa 80-luku oli yhdyskuntatyön kulta-aikaa. Perustaa sille loi lastensuojelun osasto, joka oli oma  maineikas yksikkönsä, johtajana Aila Rahunen. Aila Rahunen vieraili Yhdysvalloissa ja oli Suomen ensimmäisiä yhdyskuntatyön opettajia. Oppilaitos oli Järvenpään kristillinen opisto. Olisivatko puitteet voineet olla otollisimmat? Kaikki oli kohdallaan uutta alkua luomaan.

Työ oli sekä idealistista että käytännöllistä. Espoo katsoi alueellisten työmuotojen toimivan hyvin juuri ennalta ehkäisevästi. Tästä kertoivat monet nimetkin, leikkipuistot muutettiin asukaspuistoksi. Soukan asukaspuiston aktivistin ja ohjaajan Immosen Helenan  kanssa pidimme asukaskahvilaa.
Aloitimme Puropuiston suojelusta. Ohjelmassa oli muutakin, arkea ja toimintaa alueella.
" Kuluttajaliike ja ruokamme" oli kestoteemamme, me vanhemmat, pienten lasten äidit ja myös perhepäivähoitajat olimme huolissamme siitä, minkälaista ruokaa lapsille syötämme. Lisäaineet ja ylenmääräinen prosessointi olivat huolen aihe ja syy. Ruuan alkuperä ei ollut meille yhdentekevä asia;
Miten ja missä ruoka tai ravintoaineet on tuotettu?

Tuossa tilaisuudessa marraskuussa 1989 Soukan palvelutalolla oli paikalla noin kolmekymmentä henkeä. Neuvojaksi oli pyydetty Iltasanomain toimittaja. Oli syntynyt tarve perustaa joko yhdistys tai osuuskunta. ruokapiiri joka tapauksessa.

Seuraavalla viikolla selvitettiin käytännön asioita ja mietimme, mikä olisi sopiva toiminnan muoto. Heidi Hautala, Vihreän langan toimittaja, Eeva Simola, Paavo Nikula ja Juhani Kytö antoivat uteliaina ja innoissansa ohjeita ja malleja. Osuuskunta vaikutti hyvältä.

Osuuskunnan perustamiskokous pidettiin Soukanpohjan kartanossa joulukuussa 1989 ja ensimmäiset perunasäkit (yht.800 kg)kannettiin kartanon sisäeteiseen  jo jouluksi 1989. Kun tulin töistä kotiin, luulin tulleeni kellariin, uskomattoman maan tuoksun tunkiessa sieraamiini. Jouluksi pöytään aitoa luomua, Kainuun mustaa ja mitä Kongon sinistä perunaa sitten säkeissä olikaan!

Perustavan kokouksen veti veljeni kurkikaveri, tiukka ja huumorintajuinen meteorologi ja kurkituntija Juhani Rinne. 
Nimi tuotti ongelmia: Joulukuun ensimmäinen ehdotus Uusi arki ei käynyt uskovaisille. Se oli liian lähellä new age käsitettä. Den Nya Vardagen tuo pohjoismainen Bygga och Bo - uuden asumisen hanke, josta Suomesta mukana olivat tutkijat Liisa Horelli, Kirsti Vepsä ja Tarja Cronberg, toimi meillekin mallina. Tammikuussa päästiin uudelleen vauhtiin ja tämän kokouksen piti päättää lopullinen nimi perustettavalle osuuskunnalle: Nimiehdotuksia olivat mm. Gaia, Muurahainen, Uusi arki ja lopuksi Hyvä arki.
Kolmannessa tapaamisessa oltiin yhtä mieltä, että nimeksi laitetaan Hyvä arki - siis Osuuskunta hyvä arki.
Hallituksen ensimmäisenä puheejohtajana toimi Pekka Poutanen Kirkkonummelta.
Espoon tasa-arvosihteeri Lea Rantanen, myös Kirkkonummelta. Kirkkonummella toimii radikaali naisten ryhmä Välitason Naiset. Lea esitteli naisten Uusi arki-visiota eri tahoille, niin kaupungille kuin poliittisille puolueille.

Vuoden 1990 alussa pääkaupunkiseudulla toimivan Hyvä-arki osuuskunnan jäseniksi oli liittynyt yli kaksisataa jäsentä. Ruokapiirejä oli pitkälti yli kolmekymmentä. Toiminta oli todella työvaltaista, mutta innosta ei ollut puutetta. Lehdistö seurasi vierestä kannustaen, seminaareja pidettiin. K-market Seilorista saatiin luomuleivän esittelijä luomupäiville, kaupasta tuli vuoden luomukauppa. Tuumasta toimeen ... Espoonlahden toiselta puolelta Thorsvikin karjatilalta tilattiin Herlinin Angus-härkää.

toiminnat kehkeytyivät rinnakkain, lomittain. Marja Rahkonen kirjoitti osuuskunnasta artikkelin Mitä Missä Milloin-kirjaan. Hän toimi osuuskunnan tiedottajana, kuten myös toimittaja Leena Suoniemi- Särkijärvi.
Maataloustuotteet ja pesuaineet toimitettiin ensin kotiini Soukkaan, sitten Lippajärven vanhaan Elantoon, kunnes saatiin tilat Matinkylästä Mirjankujalta. Kaupungilta metsästimme maakellareita ja saimmekin sellaisen Toppelundista kaupungin mailta. Muistan, kun Helena Korhosen kanssa kuljetettiin sinne maa-artisokkaa laatikoittain. Kun samana vuonna tulin valituksi kunnan valtuustoon, lisänimeni olikin maakellari-Mikkola. 
Osuuskunta ei enää pidä yllä ruokapiirijärjestelyä, tavoitteena olikin tuotteet tavallisen kuluttajan ulottuville tavallisiin kauppoihin. Vastuullinen kuluttaminen, joka sai myöhemmin nimen Reilu
kauppa, Fair Trade, kasvoi samanaikaisesti luonnonmukaisen viljelyn aatteen rinnalla.
Yhteys maailmakauppaan oli läheinen. Ruohonjuuri ja Tampereen kehitysmaakauppayhdistys olivat mukana.
Mielenkiintoista oli, että osuuskunnan jäsenistä 16 oli kaupunginvaltuutettua. Ennenkin oli tuotu perunasäkkejä valtuustoon. Maalaiskunnassa tämä oli vallan luontevaa.
Suoraan pellolta päätöksentekoon! Ollaan edelleen melkein maalaiskaupungissa.

Työtoiminta käynnistyy. Sosiaalihallitus haluaa " paikalliset toimintarakenteet".

1990 perustimme Hyvä arki-yhdistyksen. Perustajajäseninä olivat Laila Nordlund, pj. Hanna Holma-Kokkonen, Vesa Karla, Marja Rajala, Eeva-Liisa Ruotsinsalo, Pirjo Savolainen ja Lea Rantanen. Yhdistys anoi RAY:n tukirahoja sai niitä, jotta sosiaalihallituksen ehdottama työtoimintaprojekti voitaisin käynnistää.
Yhdyskuntatyön ajattelu ja työmuoto soveltuivat hyvin, vaikka kolmas sektori oli toimija.
Kuntouttava työtoiminta kaipasi uudistusta. Palkkatyön ulkopuolella oleville ihmisille haluttiin tarjota toimintaa, tietä pois neljän seinän sisältä. Alkoi monenlainen korjaustoiminta, vanhusten palveluun liitetty kauppakassitoiminta. Uusi työmuoto, päiväsairaalatoiminta hyväksyi
vapaaehtoisia Muuralan päiväsairaalaan.
Työtoiminta käsitti mm. osuuskunnan ruokapiirien jakotapahtumien järjestelyä, punnitusta, pakkausta ja lajittelua. Tämä organisoitiin  tukirahoilla vuokratuissa Matinkylän Mirjankujan ahtaissa tiloissa kerran kuussa ja oli todella työvoimavaltaista työtä. Yhteisöllisyyden tunteesta ei ollut puutetilaa.

Tuon jälkeen moni toiminnassa mukana ollut on rohkaistunut opiskelemaan tai perustanut oman yrityksen. Oppisopimus on ollut hyvä malli edetä. Myös 90 -luvun laman ollessa pahimmillaan perustettiin työttömien yhdistyksiä ja osuuskuntia: Lahjomattomat, Tinkimättömät nimeltä mainiten. Nämä alkoivat olla jo irti kunnan toiminnasta ja lähes täysin vertaispohjalla toimivia.

Työllisyyspolku oli Espoon kaupungin vetämä projekti: Siinä mm. yhdyskuntatyöntekijä Jaana Erkkilä ja Pirjo Frilund loivat uusia teitä yhteiselle toiminnalle. Paikalliset toimintarakenteet oli nimitys, jota sosiaalihallituksen Pentti Kananen tarjosi käytettäväksi mm. Hyvä arki-yhdistyksen toimintamallista.

Hyvä arki tehdään yhdessä, se on yksilöiden toimintaa, jolle luodaan raamit, kehykset.
Yhteiskunta ei ole silloin ihmisten arjesta irrallinen asia, vaan juuri asumiseen, tasa-arvoon liittyvät tekijät ovat niitä, joita yhteisöllisessä toiminnassa työstetään yhdessä. Pieniä parannuksia, suuria visioita. Small Places, Large Issues.  .... huomioiden elämäntilanteiden, elämänkulun eri vaiheet ja tarpeet. 

Jos toiset rakentavat teitä ja teknistä infraa, rakennetaan asuinalueille sosiaalista ja kulttuurista infraa

Hyvä arki, sujuva arki, rikas arki.
arki ei ole vain harmaa, josta tulisi päästä irti:
arjen voi miettiä ja tehdä,
yksin ja yhdessä.


Good everyday life
Good daily life
La vie quotidienne


latinaksi toivotan teille hyvää arkea BONAM VITAM QUOTIDIANA VOBIS EXCEPTO!

HYVÄN YHTEISKUNNAN TUNTOMERKKEJÄ - yhdyskuntatyön tavoitteet

Hyvän elämän etsintää yhteiskunnallisessa kehyksessä

• toimiva demokratia
• yhteisten resurssien tasaisempi jakautuminen
• ihmisten välinen yhteisyys ja solidaarisuus
• yksilön osallisuus ja kehitysmahdollisuudet
• elämän tarkoituksellisuus ja turvallisuus
• rikas ja kehittyvä kulttuuriympäristö
• ekologisesti ja eettisesti kestävä talous

Näiden esimerkkien taustalla on positiivinen käsitys ihmisestä arvona sinänsä, uskosta ihmiseen oman elämänsä parhaimpana asiantuntijana, uskosta ihmisen kyvystä luovuuteen, aloitteellisuuteen ja keskinäiseen solidaarisuuteen

arki tai pyhä voi rakentua aineksista, jossa kannetaan mielessä johtolankoja hyvästä elämästä.

"Run after Happiness, all run after happiness, but do not run too fast, Happiness runs elsewhere" (Bertolt Brecht)

                                                                                                   Robusta-ruusu kesällä 2010

Portilla, porstuassa, tätä toivot, tätä saat .........

Portilla on kansan jakautuminen, tuloerojen kasvu on jo porstuassa,
Puolet Suomesta on jo ulkoistetun terveydenhuollon hoidossa: Hoituvatko asiat näin yksityisesti? Auttaako ratkaisumalli köyhimpiä ja syrjäisiä seutuja? Säästöjä vai tilanteen, ahdingon hyväksikäyttöä? Mietin usein, miten käy kansan tasa-arvoisen kohtelun? 

Hyvinvointivaltio turvaa jokaisen, taustasta, tuloista ja henkilöhistoriasta huolimatta.  Joku on sanonut, että hyvinvointivaltion hyvyys on siinä, että sen toiminta ei lakkaa silloinkaan, kun myötätunto lakkaa. Itseaiheutettu sairaus, hankala potilas, vanha ihminen, jokainen tarvitsee hoidon, jokainen on vakavasti otettava, ihmisarvon perusteella. Tästä kirjoittaa mm. Richard Sennet teoksessaan Kunnioitus eriarvoisuuden maailmassa.
Samaa puhuu Agnes Heller ja käyttää termiä symmetrinen vastavuoroisuus;

Demokratiassa ei riipu tuloista, ei taustasta, ei asemasta, kuka saa hyvän hoidon, kuka saa arvokkaan kohtelun. Julkisen palvelun arvoa ei ehkä huomata ennenkuin se on häviämässä.
Se on näitä itsestäänselvyyksiä, voi yskiä, mutta ei hävitä.

Pelkäämme, että yksityinen firma kuorii kermat päältä, saa tuen valtiolta ja kunnalta ja vielä voittomarginaalin täytetyksi viivan yläpuolelle.
Kansalainen jää näissä neuvotteluissa helposti toiseksi.
Hallinto hallinnoi kilpailun periaatteilla itselleen säästöjä.
Hyvä sopimus näyttää paperilla tehokkaalta, kilpailtu on. Mutta onko tämä oikea investointi?

Investoinnit ovat olemassa, mutta mihin ne menevät? Toisen valtakunnassa vaikuttavan terveystalon pääkonttori onkin veroparatiisisaarella. Suomi on joillekin investointikohde ja kansalaiset tulevat siinä samassa välineeksi.
Kansalaisen toteutunut tasa-arvo, myös terveyspalveluissa on kuitenkin
paras investointi: se näkyy, tuntuu ja kestää katseen, ihan itseisarvoisena.
tasa-arvoiset terveyspalvelut ovat merkki toimivasta ihmisyydestä, hädän keskellä ja tavallisessa arjessa.